Kalevala Vaka vanha Väinämöinen(Neljäskymmenes runo)

Текст песни "Kalevala — Vaka vanha Väinämöinen(Neljäskymmenes runo)"

Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:
"Näistäpä toki tulisi kalanluinen kanteloinen,
kun oisi osoajata; soiton luisen laatijata."

Kun ei toista tullutkana, ei ollut osoajata,
soiton luisen laatijata, vaka vanha Väinämöinen
itse loihe laatijaksi, tekijäksi teentelihe.
Laati soiton hauinluisen, suoritti ilon ikuisen.

Kust' on koppa kanteletta? Hauin suuren leukaluusta.
Kust' on naulat kanteletta? Ne on hauin hampahista.
Kusta kielet kanteletta? Hivuksista Hiien ruunan.

Jo oli soitto suorittuna, valmihina kanteloinen,
soitto suuri hauinluinen, kantelo kalaneväinen.

Tuli tuohon nuoret miehet, tuli nainehet urohot,
tuli pojat puol'-ikäiset sekä pienet piikalapset,
tytöt nuoret, vaimot vanhat, naiset keskikertaisetki,
kanteletta katsomahan, soittoa tähyämähän.

Vaka vanha Väinämöinen käski nuoren, käski vanhan,
käski keskikertaisenki soittamahan sormillansa
tuota ruotaista romua, kalanluista kanteletta.

Soitti nuoret, soitti vanhat, soitti keskikertaisetki.
Nuoret soitti, sormet notkui, vanhat väänti, pää vapisi:
ei ilo ilolle nousnut, soitto soitolle ylennyt.